1. Musiikki
2. Vlogit
Näiden avulla pääsee seuraamaan ihan vieraan ihmisen elämää. En ees tiedä mikä näissä on niin hyvää, silti en voi olla seuraamatta paria vlogia.
Katersoneseven on yks mun tän hetken suosikeista käykää tsekkaamassa sen YouTube-channel täältä.
3. Söpöt eläimet
4. Suloiset lapset
5. Trailerit
6. Huumori
7. Tosissaan tehdyt
8. Opettavaiset
Mitä ikinä haluaakaan oppia YouTube opettaa sen sinulle.
9. Järjettömät
10. Taitavat
Tässä oli vain osa mun suosikkivideoista. Näiden lisäksi YouTube on täynnä inspiroivia, oivaltavia ja nokkelia videoita. Suosittelen tutustumaan niihin, ainakin jos on tylsää.
P.S. Noin puoliväissä tän postauksen kirjottamista YouTube päätti lakata toimimasta. Ärsytti ehkä hieman kun huomasi ettei pystynyt hakemaan videoita. Mutta onneksi YouTube alkoi taas vähän ajan päästä toimimaan ja sain tämän vihdoin tehtyä.
torstai 21. huhtikuuta 2011
keskiviikko 20. huhtikuuta 2011
The awkwardness of shopping
"Ja kolme kolkyt takaisin."
"Anteeks tässä on vaan kaks kolkyt (yrität vaan huijata multa kaikki rahat)"
"Plussa-korttia?"
"Ei oo (eikä tuu olemaankaan joten älä kysele)"
"Haluaisitko liittyä kanta-asiakkaaksi?"
"hmmm.... En nyt ehkä tällä kertaa (ei mulla oo niin paljoa rahaa että mä teiltä voisin mitään ikinä enää ostaa)"
"Oisitko tarvinnu apua?"
"eeei ku kattelen ihan vaan (en aiokaan ostaa mitään kunhan kulutan aikaani)"
Ymmärrän kyllä että pienessä liikkeessä voi tulla tylsää kun ei oo ketään kenelle puhua. Silloin saattaa tulla sellainen olo, että pitää mennä puhumaan sille yhdelle nuorelle tytölle, joka ei kyllä selkeesti halua apua. Älkää menkö. Se vaan pelottaa sitä tyttöä. Se tulee kyllä kysymään apua, jos se tarvitsee (ihan oikeasti).
Olisi parempi, jos kauppoissa ei olis myyjiä. En halua miljoonaa kanta-asiakaskorttia ihan vaan, että saan joskus kerran vuodessa jonkun 2% alennuksen jostain kengistä ja miljoona sähköpostia, joissa hehkutetaan miten hienoja tuotteita nyt myydään. Eikä mua kiinnosta, että teidän tosi suositut leggingsit on alennuksessa. Antakaa mun vaan ostaa nää tavarat, mitä mä oon ostamassa ja päästäkää mut pois.
Sitten on se, kun on ostamassa pelkkiä karkkeja ja jäätelöä. On lapannut korin täyteen jäätelöä, sipsejä, limsaa ja karkkeja, että voi rauhassa katsoa Greyn Anatomiaa eikä nälkä vaivaa kesken. Sitten tulee siihen kassalle ja se kassantäti tuijottaa ja ajattelee että "Tolla on varmaan bulimia tai jotain." Siinä vaiheessa toivoo yleensä, että olis hakenu vaikka litran maitoa ja vähän salaattia, että olis muka oikeasti ostamassa ruokaa eikä vain mässyä.
Sain tänään muuten ilmaisen kahvin mäkissä (en ikinä käy siellä:P). Se myyjä vaan kysy multa että: "Olisiks sä muuten halunnu kahvin tähän kaupan päälle?" Siitä tuli hyvä mieli. Ja eilen puhuin pitkään Espritin myyjän kanssa siitä, miten tykkään sen vaatteen väristä, jota olin ostamassa. Ei ne kaupat ihan huonoja ehkä sittenkään ole. Onpahan mummoilla (ja mulla) joku paikka, jossa saa puhua jonkun muun kun kissan kanssa.
Tätä kirjoittaessa soi tämä musiikki:
"Anteeks tässä on vaan kaks kolkyt (yrität vaan huijata multa kaikki rahat)"
"Plussa-korttia?"
"Ei oo (eikä tuu olemaankaan joten älä kysele)"
"Haluaisitko liittyä kanta-asiakkaaksi?"
"hmmm.... En nyt ehkä tällä kertaa (ei mulla oo niin paljoa rahaa että mä teiltä voisin mitään ikinä enää ostaa)"
"Oisitko tarvinnu apua?"
"eeei ku kattelen ihan vaan (en aiokaan ostaa mitään kunhan kulutan aikaani)"
Ymmärrän kyllä että pienessä liikkeessä voi tulla tylsää kun ei oo ketään kenelle puhua. Silloin saattaa tulla sellainen olo, että pitää mennä puhumaan sille yhdelle nuorelle tytölle, joka ei kyllä selkeesti halua apua. Älkää menkö. Se vaan pelottaa sitä tyttöä. Se tulee kyllä kysymään apua, jos se tarvitsee (ihan oikeasti).
Olisi parempi, jos kauppoissa ei olis myyjiä. En halua miljoonaa kanta-asiakaskorttia ihan vaan, että saan joskus kerran vuodessa jonkun 2% alennuksen jostain kengistä ja miljoona sähköpostia, joissa hehkutetaan miten hienoja tuotteita nyt myydään. Eikä mua kiinnosta, että teidän tosi suositut leggingsit on alennuksessa. Antakaa mun vaan ostaa nää tavarat, mitä mä oon ostamassa ja päästäkää mut pois.
Sitten on se, kun on ostamassa pelkkiä karkkeja ja jäätelöä. On lapannut korin täyteen jäätelöä, sipsejä, limsaa ja karkkeja, että voi rauhassa katsoa Greyn Anatomiaa eikä nälkä vaivaa kesken. Sitten tulee siihen kassalle ja se kassantäti tuijottaa ja ajattelee että "Tolla on varmaan bulimia tai jotain." Siinä vaiheessa toivoo yleensä, että olis hakenu vaikka litran maitoa ja vähän salaattia, että olis muka oikeasti ostamassa ruokaa eikä vain mässyä.
Sain tänään muuten ilmaisen kahvin mäkissä (en ikinä käy siellä:P). Se myyjä vaan kysy multa että: "Olisiks sä muuten halunnu kahvin tähän kaupan päälle?" Siitä tuli hyvä mieli. Ja eilen puhuin pitkään Espritin myyjän kanssa siitä, miten tykkään sen vaatteen väristä, jota olin ostamassa. Ei ne kaupat ihan huonoja ehkä sittenkään ole. Onpahan mummoilla (ja mulla) joku paikka, jossa saa puhua jonkun muun kun kissan kanssa.
Tätä kirjoittaessa soi tämä musiikki:
maanantai 18. huhtikuuta 2011
Doodling for distraction
Hankkiuduin tänään eroon viimeisistä kouluun liittyvistä papereista, kurssien muistiinpanoista. Suurin osa niistä papereista oli tylsää lyijykynä tekstiä, mutta joidenkin reaaliaineiden muistiinpanoista löytyi oikeita helmiä. Tylsyydessäni olen piirrellyt ja kirjoitellut kaikenlaista. Eniten noita piirrustuksia löytyi filosofian, psykologian ja uskonnon papereista, yllättävää.
sunnuntai 17. huhtikuuta 2011
Language studies
Tarvitsen projektin. Jonkun sellasen jutun, mikä pitää mut kiireisenä pari päivää. Tähän mennessä on kokeiltu jo siivoamista (ei innostanut tarpeeksi), palapelien kokoamista (hauskaa tietyn aikaa kunnes jäljellä on ne 600+ sinistä palaa, joista pitäisi koota taivas) ja telkkarin katsomista. Olen myös miettinyt, että opettelisin puhumaan ranskaa tai vaikka vietnamia.
Tuntuu vähän turhalta vaan slurbailla kotona, kun kerrankin tietää mitä haluaisi tulevaisuudessa tehdä. Mutta minkäs sille voi. Ehkä on vaan hyvä välillä olla tekemättä mitään.
YO- mekko on yksi projekti, mikä pitäisi saada hoidettua alta. Mutta kun on selannut 57 sivua rumia mekkoja yhdestä nettikaupasta, ei kauheasti innosta vaihtaa seuraavaan. Tietäisin jopa tasan tarkkaan millaisen mekon haluan. Sitä ei vain taida löytyä mistään.
Kävin tänään äänestämässä. WHOOOO!!! Ihan mahtava vallan tunne, kun saa kirjoittaa numeron paperiin ja laittaa sen laatikkoon. Kyllä demokratia on hieno asia.
Onneksi on olemassa kuitenkin YouTube, josta löytyy ratkaisu kaikkeen. Ajan käsite katoaa kun viettää päivänsä nettivideoiden ihmeellisessä maailmassa. Ehkä teen tännekin myöhemmin postauksen 10 erittäin hyvää syytä rakastaa YouTubea.
Tämä teksti kirjoitettiin kuunnellen tätä musiikkia (whoo YouTube- artisti):
Tuntuu vähän turhalta vaan slurbailla kotona, kun kerrankin tietää mitä haluaisi tulevaisuudessa tehdä. Mutta minkäs sille voi. Ehkä on vaan hyvä välillä olla tekemättä mitään.
YO- mekko on yksi projekti, mikä pitäisi saada hoidettua alta. Mutta kun on selannut 57 sivua rumia mekkoja yhdestä nettikaupasta, ei kauheasti innosta vaihtaa seuraavaan. Tietäisin jopa tasan tarkkaan millaisen mekon haluan. Sitä ei vain taida löytyä mistään.
Kävin tänään äänestämässä. WHOOOO!!! Ihan mahtava vallan tunne, kun saa kirjoittaa numeron paperiin ja laittaa sen laatikkoon. Kyllä demokratia on hieno asia.
Onneksi on olemassa kuitenkin YouTube, josta löytyy ratkaisu kaikkeen. Ajan käsite katoaa kun viettää päivänsä nettivideoiden ihmeellisessä maailmassa. Ehkä teen tännekin myöhemmin postauksen 10 erittäin hyvää syytä rakastaa YouTubea.
Tämä teksti kirjoitettiin kuunnellen tätä musiikkia (whoo YouTube- artisti):
keskiviikko 6. huhtikuuta 2011
Sentimental value
Hamsterit (Cricetinae) ovat pienikokoisia ja lyhythäntäisiä jyrsijöitä. Alaheimoon kuuluu noin 18 lajia, jotka jaetaan kuuteen tai seitsemään sukuun. Koska ne lisääntyvät helposti vankeudessa, niitä käytetään usein koe-eläiminä ja pidetään lemmikkeinä.
-Wikipedia
Hamstereiksi kutsutaan myös ihmisiä joilla on taipumus yltiöpäisesti keräillä ja säilyttää tavaroita, joille heillä ei ole mitään käyttöä. Hamsterit keräilevät kaikkea kahvipaketeista sohviin ja lusikoista mattoihin. Heille tuottaa usein ahdistusta heittää tavaroita pois. Hamstereiden kodit ovatkin usein täynnä mitä merkillisempiä asioita ja siten usein lähes asuinkelvottomia.
Onnekseni voin todeta etten itse kuulu hamstereiden iloiseen joukkoon. Vein tänään kaikki jäljellä olevat lukiokirjani jameraan. Niitä oli ihan mukava pino ja rahaakin niistä sai enemmän kuin uskalsin edes odottaa. (Sen verran voin sanoa, että taidan sittenkin päästä kevään aikana käymään ulkomailla kisoissa.)
Iltapäivän aikana olin päässyt jo kivasti tavaroista luopumisen makuun, niin aloin sitten tylsyydessäni siivoamaan kaikkia kaappejani. Heitin pois yhden kassillisen vanhoja vihkoja, 2 kassillista käyttökelvotonta tavaraa ja pinon kirjoja, joita on jo aiemmin yritetty myydä pois, mutta kukaan ei ole niitä huolinut.
Loppuun vielä ihan irrallisena huomiona. Näin eilen kaksi kerrostaloa, jotka oli rakennettu niin lähekkäin, että joistain toisen kerrostalon ikkunoista pystyi katsomaan suoraan sisälle toiseen taloon. ”MYYDÄÄN KERROSTALOASUNTO! 2 HUONETTA, KEITTIÖ, TILAVA KYLPYHUONE JA NAAPURINÄKÖALA!”
Tämä teksti kirjoitettiin kuunnellen tätä musiikkia:
maanantai 4. huhtikuuta 2011
The exciting life I lead
Kymmenenvuotinen koulu-ura on nyt ohi. Vuosikymmenen ajan joku on aina kertonut mitä pitää tehdä. Nyt yhtäkkiä minut on työnnetty pois koulun turvasta suureen maailmaan pärjäämään omillani. Ei ole mitään velvoitteita. Ketään ei kiinnosta kuinka monta laskua pitkää matematiikkaa olen laskenut. Eikä kukaan välitä siitä kuinka paljon ruotsia osaan. Vapaus.
Ainakin niin pitkään kunnes päädyn jatko-opintoihin, töihinhän en aio aikaani tuhlata. Juuri aikaa kun minulla onkin niin vähän. Ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen olen vapaa tekemään sen, mitä olen aina halunnut tehdä. Mutta mitä se on?
Toisin sanoen minulla on melkein puoli vuotta aikaa tehdä mitä vain, mutta ei mitään mitä tehdä. Juuri sen takia aloitin tämän blogin. Onpahan ainakin yksi asia, jota "täytyy" hoitaa säännöllisesti.
En vielä tiedä mitä tähän blogiin kirjoittelen. Se selviää sitten kun tekstejä alkaa olla enemmän. Näin alkuun kirjoitan siitä mistä tuntuu hyvältä kirjoittaa.
Loppuun vielä musiikkia, jonka tahtiin tämä teksti on tuotettu.
Ainakin niin pitkään kunnes päädyn jatko-opintoihin, töihinhän en aio aikaani tuhlata. Juuri aikaa kun minulla onkin niin vähän. Ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen olen vapaa tekemään sen, mitä olen aina halunnut tehdä. Mutta mitä se on?
Toisin sanoen minulla on melkein puoli vuotta aikaa tehdä mitä vain, mutta ei mitään mitä tehdä. Juuri sen takia aloitin tämän blogin. Onpahan ainakin yksi asia, jota "täytyy" hoitaa säännöllisesti.
En vielä tiedä mitä tähän blogiin kirjoittelen. Se selviää sitten kun tekstejä alkaa olla enemmän. Näin alkuun kirjoitan siitä mistä tuntuu hyvältä kirjoittaa.
Loppuun vielä musiikkia, jonka tahtiin tämä teksti on tuotettu.
Tilaa:
Kommentit (Atom)