Kymmenenvuotinen koulu-ura on nyt ohi. Vuosikymmenen ajan joku on aina kertonut mitä pitää tehdä. Nyt yhtäkkiä minut on työnnetty pois koulun turvasta suureen maailmaan pärjäämään omillani. Ei ole mitään velvoitteita. Ketään ei kiinnosta kuinka monta laskua pitkää matematiikkaa olen laskenut. Eikä kukaan välitä siitä kuinka paljon ruotsia osaan. Vapaus.
Ainakin niin pitkään kunnes päädyn jatko-opintoihin, töihinhän en aio aikaani tuhlata. Juuri aikaa kun minulla onkin niin vähän. Ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen olen vapaa tekemään sen, mitä olen aina halunnut tehdä. Mutta mitä se on?
Toisin sanoen minulla on melkein puoli vuotta aikaa tehdä mitä vain, mutta ei mitään mitä tehdä. Juuri sen takia aloitin tämän blogin. Onpahan ainakin yksi asia, jota "täytyy" hoitaa säännöllisesti.
En vielä tiedä mitä tähän blogiin kirjoittelen. Se selviää sitten kun tekstejä alkaa olla enemmän. Näin alkuun kirjoitan siitä mistä tuntuu hyvältä kirjoittaa.
Loppuun vielä musiikkia, jonka tahtiin tämä teksti on tuotettu.
Puolessa vuodessa ehtii katsoa paljon telkkaria :----))))
VastaaPoista